Koulun historia

Laurin koulun historia on varsin monivaiheinen. Mynämäki on ollut edelläkävijä jo monessa asiassa.

KOULUMME HISTORIA, tehnyt Tapani Herrala  (lyhennetty versio)

1800 - 1919

Kansanopetus oli ennen kunnan koululaitosta pääasiassa kirkon tehtävänä, jotta kansa olisi oppinut raamattua ja katekismusta. Kirkko ylläpiti kierto- eli pienten lasten kouluja kunnan koulun rinnalla vielä 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninäkin. Kiertokouluissa opetettiin, tavausta, sisällukua, oikokirjoitusta, laskentoa, laulua, leikkiä, raamatunhistoriaa ja katikismusta".

Toukokuussa 1866 tsaari Aleksanteri II käskystä annettiin Suomen Suurruhtinaskunnassa "Armollinen Asetus Suomen kansan sivistämiseksi". Lokakuussa 1870 kokoontui Mynämäen talollisia ja muitakin kuntalaisia Turun ja Porin läänin maaherran kreivi Greutzin kehoituksesta ja hänen läsnäollessaan asiaa selostamassa "ylhäisemmän ensin vain yhdeltä opettajalta johdetun poikain opetusta tarkoittavan kansakoulun asettamiseksi, joka niin pian kuin varat myöden antavat enennettäisiin niin, että siinä naisiakin taidettaisiin opettaa". Tuolloin oli Mynämäen kunnassa n. 3.000 asukasta, joista oli n 500 8 - 15 vuoden ikäistä lasta, heistä puolet poikia. Pojista toivottiin olevan kolmasosa "kouluun ilmaantuvaisia". Kokouksessa valittiin komitea asiaa eteen päin viemään. Komiteaan nimettiin kruununvouti Allenius, talolliset Laele, Hämölä, Wallin, Krappala sekä seurakunnasta kanttori Cajander, kappalainen Utter ja kirkkoherra Lönnmark.

Koska ammattiurakoitsijaa ei saatu, siirrätti Lönnmark vanhan huoneistonsa pappilan maalle kirkon lähelle koulurakennukseksi. Kahdeksi vuodeksi "koetuksen alla" valitun Jyväskylän Seminariumin opiskelijan Gabriel Mäkelän kanssa tehtiin "välikirja", jossa sovittiin asunnoksi "vähempi sali, 2 kamaria ja kyökki, ulkohuoneiksi aitta, navetta ja lato", polttopuut, 9 tynnyriä viljaa, pelto ja "yhden lehmän suvi syötöksestä puoli tynnyriä jyviä" ja vielä kruunulta 600 markkaa rahaa. Varat koulun perustamiseen oli saatu jo v. 1860 lakkautetun pitäjänapulaisen vuosittain säästetystä palkasta, joka edelleen vuosittain saatiin koulun käyttöön.

Elokuun 8. päivänä 1872 toimitettiin Mynämäen ensimmäisen kansakoulun vihkiminen ja opettajan virkaan asettaminen. Yllätys oli, että kouluun ilmoittautui vain 12 poikaa, mutta syyskuun alkuun mennessä heitä oli 22. 

Talollinen Kustaa Hämölä urakoi Karjalasta ostetun Merilän torpan tyttökouluksi vielä samana vuotena, mutta tyttöjen ja naisopettajan puuttuessa koulu jäi rappeutumaan. Pitäjän "rouvasväki" piti kesällä arpajaiset tyttökoulun hyväksi ja sai "luvan tanssatakin siellä". Rappeutunut tyttökoulu peruskorjattiin ja aloitti toimintansa syyskuun 1. päivänä 1883. 

Poikakoulun ja myöhemmin tyttökoulunkin pieni oppilasmäärä tuotti johtokunnalle, joka oli em. komitea, harmaita hiuksia, samoin runsaat poissaolot ja koulunkäynnin keskeyttämiset. Syitä pohdittaessa todettiin, että "yhteinen kansa luulee kansakoulussa vaan opettaman herrastamaan ja maanviljelyksestä sen kautta työntekijät pois karkotetaan". Poikia tarvittiin kotona "kiiruun työn aikana", tarpeellisia vaatteita sadetta ja kylmää vastaan ei köyhillä ollut, eikä koulun läheltä "korttiaria hankkia". Koulumatkat olivat vaarallisia, susiakin pelättiin. Liekö yhtenä syynä ollut ruumiillinen kuritus koulussa. Erästäkin pahantapaista poikaa rangaistiin "neljällä vitsapalmikon ruoskalla" ja toinen 10 markkaa varastanut poika sai johtokunnan ja kaikkien oppilaiden edessä "seikään rottingilla".

Alkuvuosina pidettiin koulua 5 tuntia päivässä, aamupäivällä 9-12 ja iltapäivällä 2-4, keskiviikon ja lauantain iltapäivät olivat "lukemisesta vapaana". Lukuvuodelta 1883-84 säilyneen opetussuunnitelman mukaan koulussa opetettiin samoja aineita kuin nykyäänkin. Opetuksen tarkoituksena oli "monipuolisen harrastuksen herättäminen hauskojen, mielenkiintoisten ja havainnollisten tuntien avulla".

Kouluylihallituksen ylitarkastaja Uuno Cygnaeuksen luvalla tytötkin saivat vuodesta 1874 käydä poikakoulua, koska poikia oli vähän. Oppilaita oli myös Mietoisista, Nousiaisista ja Taivassalosta, joissa koulua ei ollut. Tuolloin oli läänimme 118 kunnasta vain yhdeksässä oli kansakoulu.

Vanhojen koulutalojen rappeuduttua valmistui Mynämäen ensimmäinen uusi koulun opettajan Pekka Aakulan piirtämä koulutalo vuonna 1894. Siinä oli opettajan asunto kummassakin päässä ja kolme suurta luokkahuonetta, joista yksi veisto- ja voimistelusali. Oppilasmäärän lisäännyttyä valmistui lisärakennus 21.9.1914.

Keisarillinen Asetus toukokuulta 1889 määräsi perustamaan kansakouluja Suomen maalaiskuntiin, jakamaan alueensa koulupiireihin ja voimassa pitämään niin monta ylempää kansakoulua, että lapset omassa koulupiirissään ilman suurempia vaikeuksia voivat saada opetusta OMALLA ÄIDINKIELELLÄÄN.

MYNÄMÄEN alueen koulupiirejä perustettiin KIRKOLLE, TARVAISIIN, IHALAISIIN ja HUOLILLE ja LEMMILLE Mynämäen ja Mietoisten puoliksi hallinnoimana. MYNÄMÄEN, KARJALAN ja MIETOISTEN yhteinen LAAJOEN koulupiiri tuli Mynämäen hallintaan ja KARJALAN alueen KARJALAN KIRKONPIRIN ja KALELAN piirin koulut tulivat KARJALAN kunnan hallintaan, mutta Mynämäen ja Mietoisten Karjalan kunnan sisässä asuvat lapset saivat käydä myös Karjalan kouluissa.

1920 - 1949

OPPIKOULU syntyi Mynämäkeen. Mynämäen Yhteiskoulu perustettiin. Muodostettiin toimikunta, johon kuuluivat rovasti Hj. Rönberg, apteekkari Arth. Ahlroth, johtaja lasimestari K. A. Laine sekä tilalliset Juho Aikkinen, Juho Nukki, Pekka Sillanpää ja Kustaa Pohjalainen, jotka olivat, erityisesti kolme ensinmainittua, tiiviisti kunnan johto- ja kansakoulutyössä mukana. Perustettuun kannatusyhdistykseen kunta liittyi 5 vuoden ja 50000 markan sitoumuksella. Mynämäen Yhteiskoulu alkoi 1.9.1925 August Hirvolan Kiusala-nimisessä talossa. Koulun johtaja Gunhild Jalo opetti kaikkia lukuaineita. Koulu kasvoi. Tarvittiin oma koulutalo. Kunta lahjoitti tontin ja takasi suuren lainan. Helmikuun 24. päivänä 1930 koulun 80 oppilasta marssivat riemusaatossa Kiusalasta silloin tilavaan ja ajanmukaiseen, myöhemmin yläasteen käytössä olleeseen, koulutaloon.

OPPIVELVOLLISUUSLAKI JA LAKI KANSAKOULULAITOKSEN KUSTANNUKSISTA annettiin huhtikuussa 1921. Varsinainen kansakoulu muuttui 6-vuotiseksi, josta 2 vuotta ala- ja 4 vuotta yläkoulua. Mynämäen kaikki koulut muutettiin viimeistään v. 1930 lain mukaisiksi. Kansakoululaitoksen perustaminen oli Mynämäen kunnalle taloudellisesti raskasta. Esim. vuoden 1928 menoarviossa opetustoimen osuus oli lähes 60 %, terveyden ja sairaanhoidon vain 2,6 %. Kunta auttoi jälleen Yhteiskoulua. V. 1932 se osti Yhteiskoulun talon ja maksoi korkorästejä. Jatkuvan valtionavun myötä toiminta vähitellen vakiintui rehtori Liisa Paasion johdolla. TALVISOTA alkoi marraskuun 11. päivänä 1939. Samana päivänä kaikki Mynämäen koulut suljettiin. Koulutoiminta jatkui taas syksyllä 1940. Jatkosodan aikana v. 1944 siirrettiin pommitusvaaran vuoksi oppilaita maaseudulle. Ainakin Yhteiskoulussa oli n. 80 oppilasta Turusta, kymmenkunta Helsingistä ja maaliskuusta alkaen oli Yhteiskoulussa myös Turun Tyttölyseon VII ja VIII luokka.

1950 - 1979

Vuosikymmen oli vilkasta koulurakentamisaikaa. HUOLIN ja KORVENSUUN kouluille rakennettiin lisää, IHALAISIIN rakennettiin alakoulutalo, TARVAISIIN v. 1952 iso koulutalo, KIRKONPIIRIIN v. 1957 nykyinen saneerattu 3-kerroksinen koulu, VALLAISTEN koulu siirrettiin Aseman seudulle. Nykyisinkin käytössä oleva rakennus valmistui vuonna 1959. 

Uusi LUHDAN KOULUPIIRI aloitti lukuvuonna 1951 - 52 vuokrahuoneistossa ja komean "kivikoulun" vihkimisjuhla oli 29.11.1953. 

Vuosikymmenen puolivälissä Mynämäen kunta osti Mynämäen Mieskotiteollisuuskoulun kiinteistön ja irtaimiston. Vuonna 1958 sen hallinto siirtyi Mynämäen kunnalle. 

1960-LUKU 

Mynämäen kotiteollisuuskoulua laajennettiin sen johtajan Urho Niemisen aloitteesta. Vuonna 1961 otettiin käyttöön uudet tilat uudelle 2-vuotiselle opintolinjalle, nimittäin rakennus-, koneenkorjaus-, metalli-, puutyö- ja ompeluosastolle. Nyt tytöt tulivat mukaan. 

YHTEISKOULU oli 1950-luvulia kasvanut jo 300 oppilaan kouluksi. Vaikka se oli saanut suojeluskunnan Mynälinna-nimisen talon ja tiloja kunnantoimistolta, tarvittiin lisätiloja. Yhteiskoulun ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat v. 1961 ja saivat kunnan lahjoittamat ylioppilaslakit. Keväällä 1960 valmistuneen luokkahuoneosan ja v. 1966 valmistuneen liikuntasalin, ruokala-, hallinto- ja eräiden muiden tilojen valmistuttua yhteiskoulun laajennustyöt oli saatu päätökseen. Koulussa oli silloin yli 500 oppilasta. 

Yhteiskoulun kasvaessa kansakoulun oppilasmäärät alkoivat laskea. 1.8.1970 lakkautettiin LEMMIN ja LUHDAN koulupiirit ja oppilaat siirrettiin Kirkonpiiriin. KORVENSUUN koulu pieneni vähitellen I-IV -luokkaiseksi ja yhdistettiin HUOLIN koulupiiriin. Jäljellä olivat enää Asemanseudun, Huolin, Ihalaisten, Tarvaisten ja Kirkonpiirin koulut, samat kuin nykyäänkin. 

1960-luvun lopussa (kvalt. 24.5.1968) perustettiin Kirkonpiirin erityisluokka koko kunnan hitaasti kehittyviä oppilaita varten.

1970-LUKU 

Mietoisten ja Karjalan kunnat liittyivät Mynämäen kansalaiskoulu- ja erityiskoulu- (apukoulu) piireihin (kvalt. 1.4.1971 ja 10.7.1972). Puhe- ja äänihäiriöisten lasten opetus alkoi 1.8.1973 (kvalt. 18.4.1973). 

Koulujärjestelmälaki määrasi kunnat asettamaan koulusuunnittelutoimikunnan. Mynämäessä toimikunnan puheenjohtajaksi nimettiin silloinen yhteiskoulun suomenkielen lehtori, myöhemmin Turun koulutoimenjohtaja Jaakko Lavaste. Vaikeinta oli yhteiskoulun asema kunnan koululaitoksessa. Se ratkesi, kun yhteiskoulun kannatusyhdistys vihdoin 11.8.1975 päätti luovuttaa Mynämäen Yhteiskoulun peruskoulun rinnalle osaksi kunnan koulujärjestelmää. 

Mynämäki siirtyi PERUSKOULUUN 1.8.1976. Kansalaiskoulu ja keskikoulu sulautuivat asteittain kansakoulun kanssa yhteiseksi 9-VUOTISEKSI PERUSKOULUKSI. Yhteiskoulun lukioluokista muodostui MYNÄMÄEN LUKIO. Koulutoimenjohtajan virkaan valittiin vakinaisesti 23.6.1975 alkaen fil.kand. Pentti Kajala, joka sai virkansa alusta alkaen tuntea työn iloa Mynämäen kouluasioita järjestellessään. 

Mynämäen, Mietoisten ja Karjalan kunnat jatkoivat yhteistyösopimuksia ja opettajien virkajärjestelyt tehtiin. Siirtymävaiheen jälkeen peruskoulun rehtoriksi nimettim kansalaiskoulun johtaja Ritva Myllymäki ja Mynämäen yhteiskoulun rehtorina vuodesta 1962 toiminut Lasse Svedström siirtyi lukion rehtoriksi. 

Karjalan kunta yhdistyi Mynämäen kuntaan 1.1.1977. Karjalan koululaitoksen Karjalankylän, Suojoen ja Kalelan koulupiirit tulivat osaksi ala-astetta.

1980- JA 1990-LUVUT 

Vuosikymmenet muodostuivat Mynämäen koulurakentamisen huipuksi. 

LAURIN YLäASTEEN (nimenmuutos kvalt. 26.4.1982) ja Mynämäen lukion tilanpuute oli sietämätön. 1980-luvun alussa pohdittiin vakavasti ratkaisua. LOUNAIS-SUOMEN KÄSI- JA TAIDETEOLLISUUSOPPILAITOS meni kuitenkin edelle. 

Keskustan koulujen kolmivaiheinen rakennusohjelma käynnistyi vihdoin vuoden 1994 kesällä. Ensimmäisessä vaiheessa senaattiin nykyisen Laurin ala-asteen kaksi ylintä kerrosta, toisessa vaiheessa lukion tilat entisessä Laurin koulussa kirkon vieressä kesällä 1995 ja kolmannen vaiheen näiden n. 3000 neliön tilojen rakentaminen ja ala-asteen lopputilojen saneeraus yläasteen yhteyteen alkoi lokakuun 1995 alussa. Pääurakoitsija NCC-PUOLIMATKA osoitti hallitsevansa nykyaikaisen rakennustekniikan ja urakka oli valmis etuajassa marraskuun lopussa 1996. ARKKITEHTITOIMISTO SIGGE KY on suunnitellut ja piirtänyt uudisrakennuksen ja saneeraukset, arkkitehteina Antti Mäki ja Silja Törnström. 

Kiistaton merkitys keskustan kouluhankkeen toteutumisessa on ollut lääninkouluneuvos Pentti Kajalalla. Toimittuaan 15 vuotta, vuosina 1975-90, ennen nykyistä sivistystoimen johtaja Tiina Sivusaarta, Mynämäen ja Mietoisten koulutoimenjohtajana, hän edusti lääninhallituksessa Mynämäen kouluolojen parasta asiantuntemusta. 

Täman viimeisen vaiheen toteutumisesta parhaimmat kiitokset kuuluvat opetusministen Olli-Pekka Heinoselle, joka tutustuttuaan henkilökohtaisesti käynnillään Mynämäessä tilanteeseen, ratkaisi asian. Kiitoksen ansaitsevat myös asiaan vaikuttaneet Mynämäen ja Mietoisten kuntien luottamushenkilöt ja virkamiehet, ja lopuksi koko Suomen kansan veronmaksajat, nimiä mainitsematta.